Kolmikanta maatalouteen

Torstai 12.3.2015 klo 9:25 - Kalevi Kallonen

Olen tuonut esille vaalikampanjassani että maataloudelle tulisi saada reilun kaupan säännöt. Miten tämä toteutetaan? 

Meillä tulisi saada aikaiseksi kolmikantaneuvottelut MTK/SLC, hallitus ja kauppa/teollisuus. 

Maatalouden tilanne on erikoinen. Pitäisi olla kilpailutilanne, mutta sitä ei ole. Teollisuus maksaa raaka-aineesta mitä se haluaa ja todellista kilpailua ei ole. 

Otetaan esimerkkinä kotimainen liha. Euroopassa lihamarkkinoilla on tällä hetkellä alueita, joissa on ylituotantoa. Tämä ylijäämäliha seisoo Euroopassa pakastehalleissa ja sitä myydään ulos alle tuotantokustannushintojen tilanteissa, että se vanhenee pakkasiin. Näitä lihaeriä suomalainen kauppa ostaa myytiin. Ostettavat erät kulutukseen nähden ovat pieniä, mutta näillä erillä saadaan kotimainen lihanjalostusteollisuus hankalaan välikäteen hintaneuvotteluissa. Kauppa käyttää häikäilemättömästi hyväkseen näitä ostoerähintoja hintaneuvotteluissa teollisuuden kanssa.  Näin saadaan kotimaisenkin lihan hinta laskemaan vaikka kotimainen tuotanto ei pysty täyttämään koko kotimaista kulutusta!

Viljantuotannossa taas on ylitarjontaa kotimaassa. Teollisuus ostaa noin 40 €/tn halvemmalla viljaa kotimaasta kuin mikä on Euroopan hinta. Eli teollisuus hyödyntää koko tarpeensa tämän ylijäämän ansiosta. Näin on myös perunassa ja monessa muussakin tuotteessa. Samoin valtio on puolittamassa viljavarastonsa heti vaalien jälkeen, jolla jälleen sotketaan viljamarkkinoita. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa kukaan ei välitä tuottajan asemasta. 

Maatalouden on lähes mahdoton saada ostettua kilpailukykyisin hinnoin tuotteita Euroopasta. Tähän syynä on valvonta. Evira ja Tukes asettavat tiukat ehdot tuonnille. Yksittäisen vijelijän on lähes mahdotonta kilpailuttaa kotimaista kauppaa tiukkojen turvallisuusmääräysten vuoksiViljelijä joutuu hankkimaan ne suomalaisilta kaupoilta, jotka ovat hinnoitelleet selkeästi korkeammalle kuin eurooppalainen taso on. Esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden tuonti suoraan tiloille on tehty mahdottomaksi. Miksi vain suomalainen ruoka joutuu kilpailemaan? Mikseituotantopanokset kilpaile eurooppalaisten kanssa? Kotimainen tuote on kysyttyä ja kunniassaan. Miksi kuitenkin kauppa ja Suomen nykyinen hallitus haluavat ajaa tiloja ahtaalle taloudellisesti ja myös jatkuvalla byrokratialla? Ei kaupan etuna pitäisi olla,että se ajaa tuotantolaitoksia alas. On sitten kyseessä maatila tai vaikka rakennustarvikkeita valmistava yritys. Mielestäni sen tulisi turvata kotimainen tuotanto, koska sen laadulla ja turvallisuudella se voi kilpailla. Nyt olisi tärkeää, että jatkossa tuottajajärjestöt, hallitus ja kauppa/ teollisuus alkaisivat yhdessä miettimään,miten kotimainen ruuan alkutuotanto saadaan jatkumaan ja että se saisi turvattua myös tilojen kannattavuuden. Neuvotteluissa on tietysti myös muita näkökohtia kuin viljelijä. Esimerkiksi Valion vaikeudet, joita ei ole korvattu riittävästi. Nythän sokeriviljelyn osalta käydään kolmikanta neuvotteluita kun teollisuuden ja MTK:n väliltä ei saatu sopimusta aikaiseksi. Samoin on turvattava kotimainen ruokahuolto kriisiaikana, että se toimii. Ruokahuolto on koko Suomen asia ja nyt se on vaarallisesti hoidettu. Kotimaisuus kunniaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maatalous,